Maailman hienoin urheilulaji?

Jalkapallo on maailman hienoin urheilulaji. Tuon lauseen voin lausua lähes milloin tahansa hereilläoloajastani ja pystyn seisomaan sen takana hyvillä mielin. On kuitenkin hetkiä, jolloin tuon lauseen ääneen sanominen on käytännössä mahdotonta ja jos sitä oikein kovasti yrittäisi, sana "hienoin" korvaantuisi todennäköisesti sanalla "hirvein".

The goddamn game is horrible!

Ylläoleva kohtaus tuli mieleeni kun mietin toukokuussa alkanutta kautta 2016 KJK:n osalta. Vaikka kauden alla pelatut viimeiset harjoitusottelut menivätkin niin sanotusti täysin reisille, lähdin kuitenkin luottavaisin mielin ensimmäiseen otteluun LaPaa vastaan. Samulin vetämissä treeneissä oli ollut läpi talven todella hyvä tekemisen meininki ja joukkuehenki on ollut jatkuvasti hieno. Jokin viimeinen juttu oli kuitenkin puuttunut parista viimeisestä harjoituspelistä; jotain, jota ei oltu saatu vietyä harjoituskentältä peleihin. LaPa-ottelu vahvisti ajatukseni siitä, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu: ottelun lopussa 6-0 -lukemat taululla ja fiilis katossa. Seuraava ottelu SuPaa vastaan Suonenjoella kuitenkin palautti mielen maan pinnalle useiden poissaolojen myötä. Itselleni urani ensimmäinen kosketus topparin paikkan, keltainen kortti myöhästyneestä taklauksesta ja vielä eri tilanteesta aiheutettu rangaistuspotku vastustajalle ei nostanut henkilökohtaista fiilistä enää niinkään kovasti katon läpi, varsinkin kun ottelu hävittiin vielä suurinumeroisesti. Myöskin seuraava ottelu Barcaa vastaan oli joukkueelta heikko ja hengetön esitys. PuPaa vastaan saatiin sentään joukkueena useita hyviä tilanteita vastustajan maalille ja päästiin luomaan painetta sekä pelattiin asenteella loppuun asti, mutta silti jouduttiin poistumaan Itkonniemeltä tappio niskassa. Nämä hetket ovat olleet sitten niitä, jolloin joutuu pyörimään sängyssä pitkälle yöhön ja miettimään mielessään, että mitähän järkeä tässä itsensä kiduttamisessa on ja miten hirveä tämä laji onkaan.

Onneksi kuitenkin seuraavana päivänä mieli kirkastuu ja joku sairas optimismi valtaa ajatukset.. "oli edellisessä pelissä kuitenkin hyviä juttuja ja jos se ja se asia saadaan kuntoon, pelit muuttuu ihan erilaisiksi ja pisteitä alkaa ropista omaankin laariin." Se on se suuri rakkaus lajiin joka kuitenkin nostaa päätään tappiopelin jälkeisenä päivänä ja joka saa auringon näkymään synkkien pilvien takaa. Kuitenkin pohjimmainen kysymys "Miksi?" vaanii mielen perukoilla vaan hyökätäkseen mahdollisen tappion hetkellä aivoihin, vallaten ne kokonaan.

KJK on kolmesta peräkkäisestä tappiosta huolimatta siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että huonot otteet pelikentällä eivät ole näkyneet harjoituksissa. Harjoitteluasenne on edelleen hyvä ja jotenkin seurajohdon ja kapteeniston pitää saada vietyä se omalla esimerkillään myös pelikentille. Suurin ongelma kohtuullisen kapean ringin lisäksi on ollut mielestäni tällä kaudella se, että pelaajien päät eivät ole kestäneet takaiskumaaleja ja kun vastustaja on sen ensimmäisen tai varsinkin toisen maalin päässyt iskemään, omien pelaajien päät ovat painuneet rintaan ja selkärangan naksahdus on kuulunut Siilinjärvelle saakka. Edellinen ottelu PuPaa vastaan vaikutti kuitenkin erilaiselta siinä mielessä, että 2-0 -tappiosta päästiin nousemaan kuitenkin 2-2 -tasatilanteeseen jo ensimmäisellä puoliajalla. Positiivisia merkkejä on siis ilmassa, mutta fakta on kuitenkin se, että jalkapallo-ottelua on vaikea voittaa jos oletuksena voittoon tarvitaan 5-6 maalia. Puolustus- ja maalivahtipeli on saatava organisoitua tulevissa otteluissa paremmin, jotta realistiset voittomahdollisuudet säilyvät ottelun loppuun asti.

Päätän sekavan ajatusoksennukseni tältä osin tähän. Illalla kohdataan todella vahva Zulimanit Puijon Stadionilla ja pelipäivän jännitys on vallannut jo mieleni ja kehoni. Tänään jännittää vielä tavallista vähän enemmän, koska joudun katsomaan illan ottelun penkin päästä. Katsotaan pääseekö sitä illalla nukkumaan levollisin mielin vai joudutaanko taas pohtimaan syntyjä syviä aamun pimeinä tunteina.

- Miika #11